"Puro oli mainio. Ruskeana ja kirkkaana se tanssi menneenvuotisten lehtiläjien ylitse ja viimeisten unohtuneiden jäätunnelien lävitse, pyörähti sammalikkoon ja syöksyi suin päin pieneen vesiputoukseen, jossa oli valkoinen hiekkapohja. Väliin se lauloi duurissa kuin hyttynen ja väliin se yritti vaikuttaa suurelta ja uhkaavalta. Sitten se kurlasi kurkkuaan lumiveden tilkkasella ja nauroi kaikelle." (Tove Jansson)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätät kommenttia!